Talvi on vihdoinkin täällä!

Tässä jokin aika sitten Jyväskylässä satoi lunta pitkästä aikaa niin,että se pysyi maassa.Muistan,kun heräsin aamulla ja olin ihmeissäni,kun maassa oli pitkästä aikaa lunta.Tänään Kortepohjaan kävellessäni nautin talvesta ja jopa 10 asteen pakkasesta,vaikka en kylmästä yleensä pidäkään.Se johtuu siitä,että pitkään aikaan ei ole ollut ns. kunnon talvea eli pakkasta ja lunta.

Tämä pimeys kyllä masentaa,mutta tiedän sen pian olevan takanapäin,kun päivät pitenevät koko ajan.Pian valo voittaa synkkyyden.Tuskin maltan odottaa kevättä ja kesää.Toisaalta pimeässä ajassa on hyvä juttu se,että voin kirjoittaa postauksia kynttilän valossa.Nytkin pöydälläni palaa laventelikynttilä,joka tuoksuu ihanalle.Laventelin tuoksusta tulee niin ihanan rento ja rauhallinen olo,vaikka olen muutenkin tällä hetkellä rauhallinen.

Kieltämättä haluaisin viettää rauhallista koti-iltaa pikemminkin kullan kainalossa,kuin yksin,mutta ei sille voi mitään,kun ei ole sitä oikeaa tullut vastaan.Toisaalta en sitä onnea etsi.Se tulee,jos on tullakseen. :)

Kajaanilainen kirjekaverini kysyi minulta olenko onnellinen.Mietin sitä hiukan ja huomasin olleeni viimeksi kunnolla onnellinen vuonna 2009 ja silloinkin olin onnellinen,koska elämässäni oli onnea,vaikka muille jakaa.:) Kieltämättä kaipaan sitä aikaa,kun olin onnellinen jonkun kanssa,mutta osaan minä yksinkin olla.Se ei ole siitä kiinni,koska olen koko ikäni yksin ollut.:S

Mutta kyllä minä välillä kaipaan sitä seuraakin.Varsinkin sellaisesta ihmisestä,joka pitäisi minusta huolta,kun olen sairas tai muuten allapäin ja piristäisi minua,kun elämä potkii oikein kunnolla päähän.Sellaista on vain vaikeaa löytää.Tuntuu vähän siltä,että (ainakaan tästä kaupungista)ei sitä kunnon miestä löydy.En ole miesten vihaaja.Tuntuu vaan siltä,että kaikki kunnon miehet asuvat jossakin muualla,kuin täällä.No sen näyttää aika.Ei pidä vaipua synkkyyteen. :)

Ehkä asiat olisivat toisin,jos olisin viime vuoden loppupuolella ottanut yhteyttä kiinnostukseni kohteeseen.Ehkä olisin nyt onnellinen.Kuka sen tietää?

Eteenpäin,sanoi mummo lumessa.Taidan lopetella ja nauttia rauhallisesta koti-illasta kynttilän valossa.Mukavaa pikkulauantaita! :)